"heinä-heinäsirkka soittaa viuluaan, heinikossa hyppii sinne tänne vaan..." - kertoo vanha perinteinen lastenlaulu.

Laulua lauloi Espoon Mankkaalla, suuressa puutarhassa myös pieni pellavapäinen poika kauan kauan sitten. Löydettyään heinäsirkan, hän poimi sen käteensä ja tutkaili tarkkaan. Kasvoille levisi hämmentenyt ilme ja samalla kajahti ilmoille huuto : " Isi ! ! ! Tämä heinäsirkka on hukannut viulunsa".

Niinpä, luonto on ollut kiinnostuksen kohteena sekä läsnä ihan pienestä pitäen. Kaikki alkoi "ötököistä" jatkuen nuoruusvuosien kalastusharrastukseen jossa tuli myös patikoitua kalavesiltä toisille. Myöhemmin mukaan on tullut lintuharrastus, melonta, pyöräily, retkeily, valokuvaus jne. Lista kasvaa kasvamistaan.

Kaikista harrastuksista on ollut hyötyä nyt kun harrastuksista on tullut ammatti. Samalla kiinnostuksella ja intohimolla suhtaudun luontoon nykyisin kuin pikkupoikana Mankkaalla.
Luonnontietouden jakaminen on yksi elämänviiva mikä kulkee mukana.

     
 
Arotuli
 
 
Kotona Luonnossa